Matkatilitys, kuitti talteen

Joulureissuni oli hyvin henkinen matka. Koin matkan päällä jotain, jota monet voisivat pitää tavallaan uskonnollisena kokemuksena. Minä - koen tehneeni matkan itseeni. Olin lopultakin valmis ottamaan itseni ja ajatukseni vastaan. Miksi minun piti lähteä pois tehdäkseni matkan niinkin lähelle kuin itseeni?

Lähtö
Nuo sekavat tunnelmat ovat jo melkein unohtuneet. Jätin taakseni kuitenkin repaleisia ihmissuhteita, yhdet viime hetken oharit (joiden tilinpäätös taitaa vielä odottaa minua, en odota innolla), pettymyksiä, odotuksia, virittyneitä jännitteitä. Koko homma kulminoitui lähtöä edeltävän yön painajaiseen, jossa vuosien takainen tuttu ahdistus kurkisteli ilkkuen, takertuen kurkkuuni, kuristaen ja jättäen jälkeensä pahan olon. Kaaos oli kuitenkin yllättävän helppo jättää taakseen.

Minä
Mitä minulle tapahtui? Koin tunteita ja tuntemuksia, ja koin ne vahvasti. Annoin itselleni luvan kokea vahvasti. Arjen ympyrät eivät olleet tukahduttamassa niitä, sain olla kuka tahansa. Voisin sanoa kokeneeni valaistumisen, jos - no vaikka jos nyt tuntisin olevani jotenkin viisaampi kuin ennen lähtöä, jos tietäisin mitä minun pitää tehdä, mikä on suuntani. Mutta en sano niin. Voisin sanoa kokeneeni uskonnollisen elämyksen, jos minusta tuntuisi että jokin suurempi voima olisi liikuttanut minua. Mutta en sano niin. Sanon vain tämän: löysin, ainakin hetkellisesti, jonkinlaisen henkisen tasapainon. Ihan kuin yhtäkkiä olisi ollut helpompi hengittää.

Tuntemusta on hankala eritellä tai selittää, mutta yritän vähän. Koin jonnekin kuulumisen tunnetta, joka ei kuitenkaan ollut paikkasidonnaista. Se, että olin kokenut jotain vastaavaa aiemmin (jotain minkä kuvittelin olevan paikkasidonnaista sikäli että tuntemus tapahtui ympäristössä, jossa olin kasvanut), sai minut huomaamaan että voin tuntea näin ajasta ja paikasta riippumatta. Ehkä myös joskus ihmisestä riippumatta. Tie tasapainoon ja onneen ei ole toinen ihminen. Polkuni joudun itse raivaamaan.

Muut
"Relationships are for emotional development." Tutustuin mielenkiintoisiin ihmisiin, ja sain uusia ystäviä. Sain myös olla sopivassa määrin yksin.

Maisemat
Henkisten elämysteni mahdollistajat.

Paluu
Henkinen tasapainoni oli horjua heti Helsinki-Vantaan kentällä, kun matkatavaroita ruumasta sai odottaa yli puoli tuntia. Ihmiset alkoivat hermostua, ja minua alkoi ahdistaa. En halua palata kaaokseen.
-------

Yhteensä
Takaisin arkeen. Sotkut ja kiemurat eivät kadonneet viikon aikana minnekään. Sitä en toki odottanutkaan. Koen kuitenkin olevani taas himpun verran vahvempi, himpun verran rauhallisempi, himpun verran tasapainoisempi. Himpun verran onnellisempi.

--- matkan päältä, päivä 4

Olen nukkunut täällä kunnon 9-10 tunnin yöunia. Kuuden hengen female dormissa on minun lisäkseni ollut sekalaista porukkaa, viimeksi suomalainen tyttö. Oli mukava puhua suomea, täällä ajatuksetkin alkavat pyöriä englanniksi. Tällä hetkellä jaan huoneen kahden hongkongilaisen kanssa, toinen on miespuolinen. En ole ihan päässyt perille, miten tällainen järjestely on tapahtunut. Pojan nimi on Kauru. Melkein kuin Hauru Liikkuvasta linnasta. En sanonut sitä hänelle.

Kävin aamulla altaalla, kaupungin suurin on tässä ihan vieressä. Siellä on erilämpöisiä altaita. Kokeilin tietysti kaikkia. +44 astetta oli vähän liikaa. Uin myös vähän. Oli sykähdyttävää kellua vedessä ja katsella pilvien juoksemista taivaan poikki, tuntea tuuli kasvoilla. Tunsin olevani osa sitä kaikkea, kuin kuuluisin veteen. Olin vesi, olin taivas. Olin näkymätön. Olin osa jotain suurempaa. Voisin hukkua näihin vesiin.

Illalla (tai yöllä) olisi mahdollisuus mennä joulukirkkoon. Tässä lähellä on yksi melkoisen ruma kirkko. Taidan mennä sinne.

Rauhallista joulunaikaa, olkaa kilttejä toisillenne.

Hätäinen tilannekatsaus - matkan päällä, päivä 3

Tänään seikkailin. Koin mitä mielenkiintoisimman tapauksen, jollaista ei ihan jokainen pääsekään kokemaan, kävin nimittäin bussikuskin kanssa taukoparakissa kahvilla. Olin menossa Hafnarfjörðuriin, jossa oli joulumarkkinat, ja olin saanut hieman epämääräiset ohjeet. Luulin että minun piti jäädä pois päätepysakillä. Siellä ei ollut kuitenkaan mitään, ja bussikuski tajusi unohtaneensa sanoa minulle missä jäädä. Hänellä oli kahvitauko, ja hän tarjosi kahvit minulle. Juttelimme pääasiassa talouskriisistä, ja otin hänestä kuvan. Hän otti kuvan minusta bussissa. Jo toinen supermukava bussikuski tällä reissulla. Miten näitä löytyykään?... Tänään pääsin myös näkemään Björkin. Hän lauloi paikallisia joululauluja.

En ole juurikaan pysähtynyt tänään. Ihanaa aivojen nollausta! Väsyttää. Myrsky nousee jälleen.

Elämässä on toivoa

Positiivarien joulukalenterissa oli kiva teksti tänään.


Elämässä on toivoa

Kun kävelee kevään ensimmäiset askeleet vihertävällä maalla
se kohottaa katseen, kehottaa katsomaan tulevaan

Niin kuin talven jälkeen
kevään ensimmäiset kukat puhkeavat loistoonsa
eheytyy särkynyt

Eikä kesä koskaan jää saapumatta.

Epäilys

Olen askarrellut tänään. Olen myös polttanut suuni kuumalla glögillä. Eilen stressasin joulukorttien kanssa, tietysti piti jättää asia viime minuuteille. Aitoa joulun tunnelmaa.

Lauantaiksi sovittu kahvihetki arveluttaa. Pitäisiköhän perua? En halua tuottaa mielipahaa kenellekään, mutta tällä hetkellä tuntuu, että teinpä miten päin tahansa, tulen aiheuttamaan negatiivisia tuntemuksia. Ihmissuhteiden pitäisi olla voimavara, ei energiaa vieviä tai stressiä aiheuttavia. Itsekkäistä syistä voisin tietysti siirtää sitä, jos saisin uuden mekkoni valmiiksi, voisin sitten testauttaa kuinka helma leviää pyörähtäessä.

Uusi sisustusprojektinikin etenee. Koti alkaa vähitellen tuntua kodilta.

Joulua etsimässä

Surumielisyys valtaa alaa. Onneksi minua on siunattu rakkailla ystävillä, joiden tukeen voin aina luottaa. Vaikka ovathan nämä omat ongelmani loppujen lopuksi melko mitättömiä tässä maailmankaikkeudessa. Silti ne valtaavat kohtuuttoman paljon tilaa omasta ahtaasta maailmankaikkeudestani. Koska en meinaa mahtua tänne omine ongelmineni - emme selvästikään mahdu tänne molemmat, ongelmavyyhti ja minä - on minulla muutama vaihtoehto:
1) poistun omasta maailmankaikkeudestani
2) poistan tilani täyttäjät
3) laajennan

Vaihtoehto kolme on kaikkein realistisin ja yksinkertaisin myös toteutukseltaan. Prosessina se ollee myös kaikkein miellyttävin. Laajennussuunnitelmat on jo luotu, ja toteutus alkaa pian. Sitä odotellessa.

Lapsena hartaasti odotettu joulu ei tunnu enää samalta, ulos katsoessa vihreä nurmi paistaa paljaana. Alastomuus ei kuulu jouluun. Olen hukannut joulun taian jonnekin. Tänä jouluna aion kuitenkin tehdä jotain aiemmasta poikkeavaa, etsin kadonnutta kauempaa, uudella kokoonpanolla, ja ehkä löydän sen kadotetun tunteen. Ja jos en löydä, tiedän missä se ei ainakaan ole.

Ihana viikonloppu takana, ja odotettavissa posiitiivisia asioita ensi viikonloppuna. Kunpa pääsisin taas elämään tähän hetkeen myös ajatusten tasolla. Nyt tämä hetki tuntuu niin hätäisesti kokoon kursitulta.