Kollegat ihmettelivät, eikö olisi parempi ottaa mies kuin lemmikkiä. Olin vähän eri mieltä asiasta. Sanoivat minun kyllä saavan helposti jonkun. Niinhän se on, jonkun. Sanoin olevani nirso, enkä jaksa kaikkea tutustumisleikkiä saati jatkuvaa tiivistä yhteydenpitoa tai yhdessäoloa. Kollegat tuumasivat, että näin he ovat asian ymmärtäneet, asia ei ole kiinni tarjonnan puutteesta.
Keskustelu sai minut pohtimaan yksinoloa, yksin pärjäämistä, yksin menestymistä. Onko parisuhde jotenkin tavoiteltava asia, itseisarvo, johon pitää tähdätä elämässä? Turha tavoitella sielunkumppania, kunhan löytää tarpeeksi mukavan? Onko ilman parisuhdetta jotenkin vajavainen? Eikö voi rakastaa ja samalla olla vapaa, antaa rakkautensa olla vapaa? Miten neliskulmaiset palikat saa sopimaan pyöreään reikään? Mitä järkeä on edes yrittää sovittaa palikoita vääristä rei'istä, eikö olisi parempi olla yrittämättä sopia annettuun muottiin väkisin? Eikö olisi fiksumpaa vain hyväksyä, etteivät oletusasetukset sovi kaikille käyttäjille?
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
"Eikö voi rakastaa ja samalla olla vapaa, antaa rakkautensa olla vapaa?"
ReplyDeleteAamen!