Velttoilua

Siitä on liian kauan kun viimeksi olen ollut vain itsekseni kotona viikonlopun. Nukkunut omassa sängyssä yksin niin pitkään kuin huvittaa, herännyt myöhään, raukeana pujottanut tohvelit jalkaan ja keittänyt kahvia, nauttinut koko päivän ihanasta joutilaisuudesta.

Näin yöllä unta, jossa hampaani irtosivat. Unen tunnelma oli niin ahdistava, että se häiritsi vielä muutama tunti heräämisen jälkeen. Ei enää. Yöllä joku soitti. En vastannut. Havahduin myös viideltä posteljoonin kolisteluun, lehti tuli. Kompensoin näitä häiriöitä nukkumalla mukavan pitkään.

Velttoilu ja laiskottelu ovat toisinaan paikallaan. Sitä oikein havahtuu ajatukseen, miten sairasta hektinen elämä onkaan taas ollut. Nyt kun vielä saisi tähän jalkahieronnan, niin avot, olisin taivaassa.