Yö vie haaveilijan

Nämä päivät olen taas ajatellut sinua. Olen viettänyt yksinäiset yöni miettien, kuinka hyvältä taas tuntuisikaan nukkua kainalossasi, kuinka hyvältä taas tuntuisi olla sylissäsi, tuntea kosketuksesi ihollani, huulesi huulillani. Mietin niitä onnenhetkiäni. Niin kuin silloin, kun seisoimme aallonmurtajalla, seisoimme vain hiljaa tiukasti toisiimme painautuneina, mitään muuta ei tarvittu. Se oli yksi elämäni romanttisimmista hetkistä. Välillämme oli vetovoimaa ensi sekunnista asti. Kaikki oli uutta ja ihmeellistä, haparoiva sydämeni otti uudestaan ensiaskeliaan, löysin kadoksissa olleet tunteeni. En jaksa uskoa, että löysin ne vain kadottaakseni ne uudestaan.