Menin ulos. Maalla tähdet näkyvät kunnolla kun valosaaste ei häiritse, ei mitään muutamaa valopistettä siellä täällä. Odottelin silmien tottuvan pimeään. Linnunrata alkoi näkyä komeana, kuun sirppikin oli niin kapea ettei se juurikaan hälventänyt taivaan syvyyttä. Tähdenlento. Siinä vähän Joutsenen tähdistön yläpuolella se vilahti. Toivoin nopeasti, ensimmäisenä mieleeni tuli toivoa itselleni hyvää elämää.
Jälkeenpäin alkoi kaduttaa. Miksi toivoin itsekkäästi jotain itselleni? Tässä maailmassa olisi monta suurempaakin asiaa, joiden puolesta toivoa.
No comments:
Post a Comment