Töitä ja kahvittelua

Hmm, sovin alustavasti tapaavani tänään erään henkilön, joka viettää päivän paikkakunnalla, kahvittelun tai muun sellaisen merkeissä. Laitoin aamulla tekstiviestin, mutta hän ei ole vastannut siihen. Pahus. Vaikutti tutustumisen arvoiselta ihmiseltä.

Työ on maistunut ihmeen hyvältä, pitkästä aikaa. Jo viime viikolla alkoi homma luistaa, täällähän voi jopa viihtyä. Esimerkiksi eilisen tekstin perusteella voisi luulla muuta. Tuuliviiri rauhaton...

Luurankoja morsiuspuvuissa

Sataa lunta. Kaikki peittyy taas valkeaan harsoon, mutta ei katoa kuitenkaan. Siellä lumen alla ne odottavat, luurangot ja koirien jätökset, sopivaa aikaa putkahtaa taas esiin häiritsemään.

Haluan pois. Haluan pois. Haluan pois. Tämä ei ole kotini, tämä ei ole tulevaisuuteni. Tämä en ole minä. Mitä pitempään odotan, sitä vaikeampaa on pitää itsestään otteessaan.

Muottiin sopimattomuudesta ja yhteiskunnan odotuksista

Kollegat ihmettelivät, eikö olisi parempi ottaa mies kuin lemmikkiä. Olin vähän eri mieltä asiasta. Sanoivat minun kyllä saavan helposti jonkun. Niinhän se on, jonkun. Sanoin olevani nirso, enkä jaksa kaikkea tutustumisleikkiä saati jatkuvaa tiivistä yhteydenpitoa tai yhdessäoloa. Kollegat tuumasivat, että näin he ovat asian ymmärtäneet, asia ei ole kiinni tarjonnan puutteesta.

Keskustelu sai minut pohtimaan yksinoloa, yksin pärjäämistä, yksin menestymistä. Onko parisuhde jotenkin tavoiteltava asia, itseisarvo, johon pitää tähdätä elämässä? Turha tavoitella sielunkumppania, kunhan löytää tarpeeksi mukavan? Onko ilman parisuhdetta jotenkin vajavainen? Eikö voi rakastaa ja samalla olla vapaa, antaa rakkautensa olla vapaa? Miten neliskulmaiset palikat saa sopimaan pyöreään reikään? Mitä järkeä on edes yrittää sovittaa palikoita vääristä rei'istä, eikö olisi parempi olla yrittämättä sopia annettuun muottiin väkisin? Eikö olisi fiksumpaa vain hyväksyä, etteivät oletusasetukset sovi kaikille käyttäjille?

Worlds collide

Ajatukset harhailevat jossain ihan muualla kuin tässä hetkessä. En saa itseäni sovitettua siihen muottiin, jossa minun pitäisi fyysisesti ja henkisesti nyt näinä aikoina olla. Epätodellinen olo. En tiedä yhtään onko olotila hyvä vai huono. Molempia yhtä aikaa?


Relationships are for emotional development.

Tupsahtipahan vain tuokin julkilausuma mieleen.

Olen melko tyytyväinen ihmissuhteiden tämänhetkiseen tilaan. Nyt pitäisi sitten enää laittaa kuntoon kaikki muu elämässä.

Sata vuotta

Aamu aukeaa uuteen viikkoon. Selittämätön ahdistus painaa sisäiset sääoloni matalapaineen puolelle. Tai ei niinkään ahdistus, vaan kaipaus. Kaipaus jotain määrittelemätöntä kohtaan. Tunne, että tämä nykyinen hetki ei riitä, tarve saada elämästään irti enemmän. Tarve alkaa tehdä asian eteen jotain, eikä vain harhailla päämäärättömästi johonkin suuntaan päivä kerrallaan.


Herra Ylppö & Ihmiset - Sata vuotta

Hei, hei, hei
Laiva lähtee, minä jään
Hei, hei, hei
Voinko kuolla ikävään?
Sulla on oma elämä siellä
jossa minä olisin vain tiellä
Hei, hei, hei

Sinä olet niin kaukana
toisessa maassa, se repii mieleni
Sinä olet niin kaukana
Vaikka sata vuotta
mä odotan sinua

Hei, hei, hei
Hurmuri on aina imagonsa vanki
Ei, en oo
Vaikka väitetäänkin, en ole pelkkä kanki
Me nähdään niin harvoin,
ei pilata hetkeämme puhumalla
Hei, hei, hei

Sinä olet niin kaukana
toisessa maassa, se repii mieleni
Sinä olet niin kaukana
Vaikka sata vuotta
mä odotan sinua
Sinä olet niin kaukana
toisessa maassa
Sinä olet niin kaukana
Vaikka sata vuotta tässä satamassa

Älä sano että olet ihastunut minuun,
saatat tarkoittaa sitä
Älä sano että olet ihastunut minuun
saatat tarkoittaa sitä

Sinä olet niin kaukana
toisessa maassa, se repii mieleni
Sinä olet niin kaukana
Vaikka sata vuotta
mä odotan sinua
Sinä olet niin kaukana
toisessa maassa
Sinä olet niin kaukana
Vaikka sata vuotta tässä satamassa

Montako elämää meil on vielä jäljellä
Niin, mene vaan, minä jään, en pysty selittämään
Ja kuitenkin jossain on maa,
jossa sinua odotetaan
Montako elämää
meil on vielä jäljellä, niin
Mene vaan, minä jään
En pysty selittämään
Ja kuitenkin jossain on maa,
jossa sinua odotetaan
Hei mene vaan, minä jään
Mene vaan, minä jään
Mene vaan, minä jään
Mene vaan, minä jään

Ääni

"Kasaa itsesi nainen!" Käsky kuului selvästi, vaikka oli hiljaista. Se kuului uudestaan, ja samalla ei kuulunut. Ei ollut aikaa, ei paikkaa, ei hajua, ei makua. Ei ollut muuta kuin ääni, joka toistuvasti esitti vaatimustaan. Ääni täytti koko tilan, joka oli ja yhtä aikaa ei ollutkaan.

Afrodite totteli, järjesteli ajatuksensa siistiin riviin, tarkasteli niitä hetken ja purjehti eteenpäin.

Se siitä stressittömyydestä

Kahden tunnin henkilöstöpalaverin saldona neljä uutta projektia, joista kolme kiireellistä. Entisten lisäksi siis. Neljännestä muodostuu kiireprojekti kun yrittää saada entiset pois alta. Ja sitten vielä se epävarma... Ei tarvitse ainakaan ihan heti pelätä saavansa kenkää.

Äiti toivoi minun tekevän uutena vuotena lupauksen tehdä vähemmän töitä. En luvannut. Näillä näkymin ei tarvitse taas vähään aikaan miettiä miten iltansa viettää. Ei ainakaan joutilaisuus vaivaa. Vielä kun saisi kitkettyä itsestään laiskuuden pois.

Tammikuun reissua ei tarvitse enää harkitakaan, paluulentoa sunnuntaille ei enää saanut. Siis katse kohti tulevaa ja uusia seikkailuja! (Ja rahat säästöön niitä varten.)