Matkatilitys, kuitti talteen

Joulureissuni oli hyvin henkinen matka. Koin matkan päällä jotain, jota monet voisivat pitää tavallaan uskonnollisena kokemuksena. Minä - koen tehneeni matkan itseeni. Olin lopultakin valmis ottamaan itseni ja ajatukseni vastaan. Miksi minun piti lähteä pois tehdäkseni matkan niinkin lähelle kuin itseeni?

Lähtö
Nuo sekavat tunnelmat ovat jo melkein unohtuneet. Jätin taakseni kuitenkin repaleisia ihmissuhteita, yhdet viime hetken oharit (joiden tilinpäätös taitaa vielä odottaa minua, en odota innolla), pettymyksiä, odotuksia, virittyneitä jännitteitä. Koko homma kulminoitui lähtöä edeltävän yön painajaiseen, jossa vuosien takainen tuttu ahdistus kurkisteli ilkkuen, takertuen kurkkuuni, kuristaen ja jättäen jälkeensä pahan olon. Kaaos oli kuitenkin yllättävän helppo jättää taakseen.

Minä
Mitä minulle tapahtui? Koin tunteita ja tuntemuksia, ja koin ne vahvasti. Annoin itselleni luvan kokea vahvasti. Arjen ympyrät eivät olleet tukahduttamassa niitä, sain olla kuka tahansa. Voisin sanoa kokeneeni valaistumisen, jos - no vaikka jos nyt tuntisin olevani jotenkin viisaampi kuin ennen lähtöä, jos tietäisin mitä minun pitää tehdä, mikä on suuntani. Mutta en sano niin. Voisin sanoa kokeneeni uskonnollisen elämyksen, jos minusta tuntuisi että jokin suurempi voima olisi liikuttanut minua. Mutta en sano niin. Sanon vain tämän: löysin, ainakin hetkellisesti, jonkinlaisen henkisen tasapainon. Ihan kuin yhtäkkiä olisi ollut helpompi hengittää.

Tuntemusta on hankala eritellä tai selittää, mutta yritän vähän. Koin jonnekin kuulumisen tunnetta, joka ei kuitenkaan ollut paikkasidonnaista. Se, että olin kokenut jotain vastaavaa aiemmin (jotain minkä kuvittelin olevan paikkasidonnaista sikäli että tuntemus tapahtui ympäristössä, jossa olin kasvanut), sai minut huomaamaan että voin tuntea näin ajasta ja paikasta riippumatta. Ehkä myös joskus ihmisestä riippumatta. Tie tasapainoon ja onneen ei ole toinen ihminen. Polkuni joudun itse raivaamaan.

Muut
"Relationships are for emotional development." Tutustuin mielenkiintoisiin ihmisiin, ja sain uusia ystäviä. Sain myös olla sopivassa määrin yksin.

Maisemat
Henkisten elämysteni mahdollistajat.

Paluu
Henkinen tasapainoni oli horjua heti Helsinki-Vantaan kentällä, kun matkatavaroita ruumasta sai odottaa yli puoli tuntia. Ihmiset alkoivat hermostua, ja minua alkoi ahdistaa. En halua palata kaaokseen.
-------

Yhteensä
Takaisin arkeen. Sotkut ja kiemurat eivät kadonneet viikon aikana minnekään. Sitä en toki odottanutkaan. Koen kuitenkin olevani taas himpun verran vahvempi, himpun verran rauhallisempi, himpun verran tasapainoisempi. Himpun verran onnellisempi.