Töitä ja kahvittelua

Hmm, sovin alustavasti tapaavani tänään erään henkilön, joka viettää päivän paikkakunnalla, kahvittelun tai muun sellaisen merkeissä. Laitoin aamulla tekstiviestin, mutta hän ei ole vastannut siihen. Pahus. Vaikutti tutustumisen arvoiselta ihmiseltä.

Työ on maistunut ihmeen hyvältä, pitkästä aikaa. Jo viime viikolla alkoi homma luistaa, täällähän voi jopa viihtyä. Esimerkiksi eilisen tekstin perusteella voisi luulla muuta. Tuuliviiri rauhaton...

Luurankoja morsiuspuvuissa

Sataa lunta. Kaikki peittyy taas valkeaan harsoon, mutta ei katoa kuitenkaan. Siellä lumen alla ne odottavat, luurangot ja koirien jätökset, sopivaa aikaa putkahtaa taas esiin häiritsemään.

Haluan pois. Haluan pois. Haluan pois. Tämä ei ole kotini, tämä ei ole tulevaisuuteni. Tämä en ole minä. Mitä pitempään odotan, sitä vaikeampaa on pitää itsestään otteessaan.

Muottiin sopimattomuudesta ja yhteiskunnan odotuksista

Kollegat ihmettelivät, eikö olisi parempi ottaa mies kuin lemmikkiä. Olin vähän eri mieltä asiasta. Sanoivat minun kyllä saavan helposti jonkun. Niinhän se on, jonkun. Sanoin olevani nirso, enkä jaksa kaikkea tutustumisleikkiä saati jatkuvaa tiivistä yhteydenpitoa tai yhdessäoloa. Kollegat tuumasivat, että näin he ovat asian ymmärtäneet, asia ei ole kiinni tarjonnan puutteesta.

Keskustelu sai minut pohtimaan yksinoloa, yksin pärjäämistä, yksin menestymistä. Onko parisuhde jotenkin tavoiteltava asia, itseisarvo, johon pitää tähdätä elämässä? Turha tavoitella sielunkumppania, kunhan löytää tarpeeksi mukavan? Onko ilman parisuhdetta jotenkin vajavainen? Eikö voi rakastaa ja samalla olla vapaa, antaa rakkautensa olla vapaa? Miten neliskulmaiset palikat saa sopimaan pyöreään reikään? Mitä järkeä on edes yrittää sovittaa palikoita vääristä rei'istä, eikö olisi parempi olla yrittämättä sopia annettuun muottiin väkisin? Eikö olisi fiksumpaa vain hyväksyä, etteivät oletusasetukset sovi kaikille käyttäjille?

Worlds collide

Ajatukset harhailevat jossain ihan muualla kuin tässä hetkessä. En saa itseäni sovitettua siihen muottiin, jossa minun pitäisi fyysisesti ja henkisesti nyt näinä aikoina olla. Epätodellinen olo. En tiedä yhtään onko olotila hyvä vai huono. Molempia yhtä aikaa?


Relationships are for emotional development.

Tupsahtipahan vain tuokin julkilausuma mieleen.

Olen melko tyytyväinen ihmissuhteiden tämänhetkiseen tilaan. Nyt pitäisi sitten enää laittaa kuntoon kaikki muu elämässä.

Sata vuotta

Aamu aukeaa uuteen viikkoon. Selittämätön ahdistus painaa sisäiset sääoloni matalapaineen puolelle. Tai ei niinkään ahdistus, vaan kaipaus. Kaipaus jotain määrittelemätöntä kohtaan. Tunne, että tämä nykyinen hetki ei riitä, tarve saada elämästään irti enemmän. Tarve alkaa tehdä asian eteen jotain, eikä vain harhailla päämäärättömästi johonkin suuntaan päivä kerrallaan.


Herra Ylppö & Ihmiset - Sata vuotta

Hei, hei, hei
Laiva lähtee, minä jään
Hei, hei, hei
Voinko kuolla ikävään?
Sulla on oma elämä siellä
jossa minä olisin vain tiellä
Hei, hei, hei

Sinä olet niin kaukana
toisessa maassa, se repii mieleni
Sinä olet niin kaukana
Vaikka sata vuotta
mä odotan sinua

Hei, hei, hei
Hurmuri on aina imagonsa vanki
Ei, en oo
Vaikka väitetäänkin, en ole pelkkä kanki
Me nähdään niin harvoin,
ei pilata hetkeämme puhumalla
Hei, hei, hei

Sinä olet niin kaukana
toisessa maassa, se repii mieleni
Sinä olet niin kaukana
Vaikka sata vuotta
mä odotan sinua
Sinä olet niin kaukana
toisessa maassa
Sinä olet niin kaukana
Vaikka sata vuotta tässä satamassa

Älä sano että olet ihastunut minuun,
saatat tarkoittaa sitä
Älä sano että olet ihastunut minuun
saatat tarkoittaa sitä

Sinä olet niin kaukana
toisessa maassa, se repii mieleni
Sinä olet niin kaukana
Vaikka sata vuotta
mä odotan sinua
Sinä olet niin kaukana
toisessa maassa
Sinä olet niin kaukana
Vaikka sata vuotta tässä satamassa

Montako elämää meil on vielä jäljellä
Niin, mene vaan, minä jään, en pysty selittämään
Ja kuitenkin jossain on maa,
jossa sinua odotetaan
Montako elämää
meil on vielä jäljellä, niin
Mene vaan, minä jään
En pysty selittämään
Ja kuitenkin jossain on maa,
jossa sinua odotetaan
Hei mene vaan, minä jään
Mene vaan, minä jään
Mene vaan, minä jään
Mene vaan, minä jään

Ääni

"Kasaa itsesi nainen!" Käsky kuului selvästi, vaikka oli hiljaista. Se kuului uudestaan, ja samalla ei kuulunut. Ei ollut aikaa, ei paikkaa, ei hajua, ei makua. Ei ollut muuta kuin ääni, joka toistuvasti esitti vaatimustaan. Ääni täytti koko tilan, joka oli ja yhtä aikaa ei ollutkaan.

Afrodite totteli, järjesteli ajatuksensa siistiin riviin, tarkasteli niitä hetken ja purjehti eteenpäin.

Se siitä stressittömyydestä

Kahden tunnin henkilöstöpalaverin saldona neljä uutta projektia, joista kolme kiireellistä. Entisten lisäksi siis. Neljännestä muodostuu kiireprojekti kun yrittää saada entiset pois alta. Ja sitten vielä se epävarma... Ei tarvitse ainakaan ihan heti pelätä saavansa kenkää.

Äiti toivoi minun tekevän uutena vuotena lupauksen tehdä vähemmän töitä. En luvannut. Näillä näkymin ei tarvitse taas vähään aikaan miettiä miten iltansa viettää. Ei ainakaan joutilaisuus vaivaa. Vielä kun saisi kitkettyä itsestään laiskuuden pois.

Tammikuun reissua ei tarvitse enää harkitakaan, paluulentoa sunnuntaille ei enää saanut. Siis katse kohti tulevaa ja uusia seikkailuja! (Ja rahat säästöön niitä varten.)

Tulevaisuutta?

Kuuntelen töitä tehdessä Eurythmicsin Miracle of Lovea, saa todella mielen haikeaksi.

Töissä väläyteltiin projektia, joka työllistäisi minut koko vuodeksi, jos saamme sen. Hiljaa mielessäni ajattelin, että tuskinpa olen koko aikaa täällä. Toivon silti, että saamme projektin ja pääsen siihen mukaan, koska se on todella mielenkiintoinen.

Lisää kärpäspaperia

KPM (Kärpäspaperimies) ei ole luovuttanut vieläkään. Hän epäilee minun unohtaneen hänet. Voi sentään, en toki ole unohtanut. Kuinka voisinkaan? Sitä en hänelle kuitenkaan aio kertoa, kuten en myöskään sitä, minkälaisia tuntemuksia hänen yhteydenottonsa minussa aiheuttavat. KPM on minulle piikkilankaa. Kun se kerran takertuu, irrottaminen on hankalaa, ja riuhtomalla vain pahimillaan haavoittaa itseään. Ei sitä silti ympärillään halua pitää, joten eroon olisi päästävä.

Yö vie haaveilijan

Nämä päivät olen taas ajatellut sinua. Olen viettänyt yksinäiset yöni miettien, kuinka hyvältä taas tuntuisikaan nukkua kainalossasi, kuinka hyvältä taas tuntuisi olla sylissäsi, tuntea kosketuksesi ihollani, huulesi huulillani. Mietin niitä onnenhetkiäni. Niin kuin silloin, kun seisoimme aallonmurtajalla, seisoimme vain hiljaa tiukasti toisiimme painautuneina, mitään muuta ei tarvittu. Se oli yksi elämäni romanttisimmista hetkistä. Välillämme oli vetovoimaa ensi sekunnista asti. Kaikki oli uutta ja ihmeellistä, haparoiva sydämeni otti uudestaan ensiaskeliaan, löysin kadoksissa olleet tunteeni. En jaksa uskoa, että löysin ne vain kadottaakseni ne uudestaan.

Into alkaa taas löytyä

Ei sitä matkakuumeettomuutta kauhean kauan tarvinnut potea. Puolentoista viikon päässä häämöttäisi yksi mahdollisuus. Pitää vähän miettiä, viitsiikö ostaa uuden paluulennon ja lähteä vain viikonlopuksi. Alkuperäistä suunnitelmaa pienestä vajaan viikon lomasta en pysty toteuttamaan. Kohde on kuitenkin sellainen, jolle haluan antaa aikaa. Jos menen nyt, en mene sinne ihan heti kuitenkaan uudestaan. Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, ja tämä pieni otus tahtoo kaikki tutkia.

Töissä kahvipöytäkeskustelu suorastaan yllätti minut tänään. Kollega kuvaili minua tyyneksi ja rauhalliseksi. Tajusin sen olevan totta. Enpä olisi vielä muutama vuosi sitten uskonut olevani näinkin lähellä stoalaisuutta.

Remontin aika?

Että osaakin olla mieli ailahtelevainen. Stressin jälkimainigeissa tulee taas ajateltua ihan liikaa.

Havahduin ahdistavaan ajatukseen. Ihan kuin olisin äkillisesti menettänyt kaiken. Vaikkakin - jos ei omista mitään, ei mitään menetäkään. Olen seissyt meren rannalla tuulta vasten kämmenet täynnä hiekkaa. Nyt käteni ovat tyhjät. Osittain voin syyttää tuulta, mutta osa on valunut sormieni lävitse, en ole pitänyt tarpeeksi tiukasti kiinni. Olenko antanut liian helposti periksi? Olisiko minun pitänyt pitää tiukemmin kiinni? Vai olisiko minun pitänyt pitää tunteeni aisoissa? Murehtiminen jälkikäteen ei auta mitään, mutta kaipaukselleni en mitään voi. Miksi pitikin päästää tunteet mukaan? Minkä ihmeen takia? Että tuntuisi yksinolo taas mahdollisimman tyhjältä?

Muistan vielä sen tunteen, ajatuksen siitä, että näin tämän kaiken kuuluikin mennä. Juuri nyt ei tunnu sellaiselta. Jälkeenpäinhän ne tuntemukset tulevat. Ehkä elämällä on suurempia suunnitelmia minun varalleni, ehkä luvassa on jotain parempaa?

Olen niin väsynyt. Väsynyt näihin kaikkiin ihmissuhdeongelmiin, työhön, näihin ahtaisiin katuihin, ahdasmielisiin ihmisiin. Olen ihan kypsä vaihtamaan maisemaa. Vaan auttaako se kuitenkaan mitään? Muuttuisiko mikään? Alkaa vaikuttaa siltä että kaikki on vain omassa päässäni. Toisaalta - menneisyydestä ei eroon pääse, tulevaisuutta on turha hirveästi suunnitella, olisi edes tässä hetkessä hyvä olla. Valitettavasti elämä tekee kyyniseksi. Ensimmäisenä uuden tuttavuuden nähdessään sitä miettii, mitähän vikaa tuossakin on.

Remontoinko elämääni vuoden sykleissä? Taas tuntuisi olevan uudistuksen aika. Vuosi sitten remontoin urakalla, enkä kadu pätkääkään. En kaipaa mitään niistä ajoista. Kuluneesta vuodesta luulen jääväni kaipaamaan. Ehkä minun ei tällä kertaa tarvitsisi ihan jokaista siltaa takanani polttaa.

Haaveilu pitäisi kieltää lailla. Haaveilu rasittaa sydäntä. Olisiko tämä elämä helpompaa jos ei olisi näin pahasti tunneihminen? Käyttäisikin päätöksiä tehdessä vain järkeään. Sitä päivää taitaa joutua odottelemaan melkoisen pitkään. Ehkä seuraavassa elämässä.


Antti Tuisku: Lämpö

Mun ympärillä on vain yö ja liian suuri hiljaisuus
Mun kynttilät on sammuneet, kaipaan sua
Ja ikkunassa valvoo kuu, kun tyynyllesi harhaudun
ja lakanoihin jäätymään, ilman sua

Sun lämpö poltti kaiken jään
Taas kaipaan syliin lämpimään
Niin pienen hetken hengittää lämpöäsi sain

Poikkeuksellista matkakuumeettomuutta

Hmm.. Kahden viikon päästä olisi mahdollisuus lähteä taas reissuun, tuli taannoin hommattua halvat lentoliput. Taitaa jäädä reissu kuitenkin tällä kertaa tekemättä. Ensimmäistä kertaa ei huvita lähteä tutkimaan maailmaa. En vain kertakaikkiaan jaksa lähteä lyhyellekään matkalle. En jaksa keskittyä mihinkään. Haluaisin vain nukkua pois tämän järjettömän uupumuksen.

Kuolemantaudissa

Se alkoi illalla lievällä kurkkukivulla. Olotila paheni nopeasti. Makasin kahden paksun peiton alla, kehoni vääntelehti kylmänväristyksistä ja lihaskrampeista. Hengittäminen alkoi olla vaikeaa. Nukuin viiden minuutin pätkissä. Aamuyöllä oli pakko käydä juomassa vettä, mittasin samalla kuumeen. Matka makuuhuoneesta keittiöön oli painajaista. Jalat eivät liikkuneet, vapisin kauttaaltani ja läähätin kuin koira. Hourailin. Hain vielä viltin peitteiden lisäksi. Olin lyyhistyä matkalle.

Sain sairaslomapäiväni, sitähän minä olin salaa toivonutkin kaiken kiireen keskellä. Tosin ilman tällaista olotilaa. Purkaako kehoni nyt kertynyttä stressiä?

Vielä ainakin yksi lisäys listaan

- Älä sekaannu runopoikiin. Niin mukavia kuin ovatkin, parempi ettet sekaannu sellaisiin(kaan).

Lisää miesmuistilistaa

Nyt kun tälle linjalle lähdettiin... Pidäpä vielä Afrodite mielessä nämä pikkujutut miesasioissa:
- Älä sekaannu renttuihin.
- Älä sekaannu alkoholisteihin.
- Älä sekaannu nörtteihin.
- Älä sekaannu uskovaisiin miehiin.
- Älä sekaannu entisiin luokkakavereihin.
- Älä sekaannu ääliömiehiin.
- Älä sekaannu kyproslaisiin miehiin.
- Älä sekaannu ranskalaisiin miehiin.
- Älä sekaannu yli 40-vuotiaisiin miehiin.
- Älä sekaannu miehiin, joihin todennäköisesti törmäät vielä työasioissa. Tai harrastuksissa.
- Älä sekaannu perhetuttuihin.

... to be continued.

Näin ensi alkuun jos yrittäisit muistaa vaikka nämä. Nunnaluostari, täältä tullaan!

Muistuttelenpa itselleni...

Lisäys aiemmin aloitettuun muistilistaani. Kohta alkaa olla jo liikaa muistettavia asioita.

- Älä sekaannu varattuihin miehiin.

Ahdistus kulminoituu tähän päivään. Toivottavasti. Jos ei, ... ... ...

Murrun varmaan kohta tämän työmäärän alle. Viime yönä tulleissa työsähköposteissa on valtavasti korjaus-, lisäys- ja muutoskehotuksia projektiin, joka pitää saada valmiiksi tänään. Työn olisi suurimmilta osin voinut tarkastaa jo viikkoja sitten, mutta ei. Kaikki kasautuu viimeiselle päivälle. Jos vain olisin saanut tietää vaikka viikko sitten, olisi ollut paljon helpompi tehdä tasaisesti pitempää päivää. Melkein itkettää. Tätä on mahdoton saada valmiiksi, mutta silti pitäisi kyetä. Tieto lamaannutti minut, enkä meinaa saada mitään aikaiseksi. Miten tästä voi selvitä?

Äärimmäisen väsynyttä touhua

Nukuin 12 tunnin yöunet. Koko päivä on kulunut väsyneissä merkeissä, kuin tarpoisin vyötäröä myöten liisterissä. Kannattaa varmaan siinä vaiheessa alkaa olla huolissaan itsestään ja jaksamisestaan, kun jatkuva uupumus painaa päälle, vaikka nukkuu pitkään? Tai viimeistään siinä vaiheessa, kun havahtuu autolla ajaessaan ajattelemasta, jos ajaisi sopivan kokoisen kolarin? Sen verran ison että saisi sairaslomaa ja pääsisi lepäämään. Aina ei jaksaisi mennä täysillä eteenpäin. Liialliset vaatimukset, sekä itseltä tulevat että ympäristön paineet, lopulta lamaannuttavat.

Paska maanantai

Ihanan kirpeä pakkassää. Pakkanen nakertamassa kasvojen ihoa muistuttaa että elossa ollaan. Jos illalla taivas on pilvetön, voisin käydä tallustelemassa tähtiä katselemassa.

Muuta erityisen kivaa tässä päivässä ei ole ollutkaan. Hermot ovat vähän turhan kireällä. Työasiat tulivat viime yönä jo uniin, ja valvottivatkin. Heräsin Hesarinkin tuloon. Minulle on tullut jo toista kuukautta Hesari, mutta en ole lukenut sitä kuin ehkä kolmena aamuna. Aamulla oli kurja herätä ja nousta peiton alta viileään huonetilaan. Töissä kiireellinen projekti ei ole sujunut erinäisten teknisten ongelmien vuoksi. Villapaita tuntuu kuristavan kaulaa, vaikka puseron kaula-aukko on melko väljä. Valuuttalaskuri, josta katsoin joulureissumaani valuutan kurssin, näytti sitten ihan eri lukemia kuin Visalaskuni. Tarkistin tänään uudestaan, mitä netin valuuttalaskuri näyttää. Edelleen todellisista summista noin neljäsosa pois, siis reissu tuli jonkin verran kalliimmaksi kuin luulin. Onneksi tässä ei nyt köyhyysrajalla kuitenkaan eletä. Ensi kerralla osaan olla luottamatta netistä haettuihin laskureihin.

Tämän kaiken lisäksi kärpäspaperimies ahdistaa. Hän ei voi ajatella muuta kuin minua. Tieto tästä aiheuttaa minulle hieman vastaavanlaisen tuntemuksen häntä kohtaan, mutta se on kaikkea muuta kuin positiivinen.

Takiainen

Nyt olen pulassa. Kärpäspaperimiehestä ei meinaa päästä eroon. Piti äsken ihan käydä oikein kylmässä suihkussa virkistämässä ajatuksia. Pahus että Googlekin on keksitty.

Ensi kerralla kun juttelet jonkun tuntemattoman miehen kanssa, valehtele niin paljon kuin pystyt. Valehtele ihan kaikki. Nimi, asuinpaikka, kaikki. Aloita vaikka siitä kaksimetrisestä hirveän mustasukkaisesta poikaystävästä, joka harrastaa bodausta.

Jaahas. Ja nyt vielä puhelinnumeroani on tiedusteltu kolmannelta osapuolelta. Ei antanut, hyvä. Kyseessä ei ollut kärpäspaperimies, vaan uusi tuttavuus.

Hyvä mies tilauksessa

Yksi fiksu, mukava ja kiltti mies tänne, kiitos. Jonkinlainen suhde voisi todella tasapainottaa tätä ajelehtimistani. Pitääkin olla niin kranttu. Afrodite vain viettelee, leikittelee ja hylkää. Miesparat! Minkäänlainen yhteisen tulevaisuuden suunnittelu ei kiinnosta kenenkään kanssa, mutta tähän hetkeen voisin mukavan miehen huolia. Ehkä nunnaluostari olisi kuitenkin parempi ratkaisu.

Velttoilua

Siitä on liian kauan kun viimeksi olen ollut vain itsekseni kotona viikonlopun. Nukkunut omassa sängyssä yksin niin pitkään kuin huvittaa, herännyt myöhään, raukeana pujottanut tohvelit jalkaan ja keittänyt kahvia, nauttinut koko päivän ihanasta joutilaisuudesta.

Näin yöllä unta, jossa hampaani irtosivat. Unen tunnelma oli niin ahdistava, että se häiritsi vielä muutama tunti heräämisen jälkeen. Ei enää. Yöllä joku soitti. En vastannut. Havahduin myös viideltä posteljoonin kolisteluun, lehti tuli. Kompensoin näitä häiriöitä nukkumalla mukavan pitkään.

Velttoilu ja laiskottelu ovat toisinaan paikallaan. Sitä oikein havahtuu ajatukseen, miten sairasta hektinen elämä onkaan taas ollut. Nyt kun vielä saisi tähän jalkahieronnan, niin avot, olisin taivaassa.

Toive

Menin ulos. Maalla tähdet näkyvät kunnolla kun valosaaste ei häiritse, ei mitään muutamaa valopistettä siellä täällä. Odottelin silmien tottuvan pimeään. Linnunrata alkoi näkyä komeana, kuun sirppikin oli niin kapea ettei se juurikaan hälventänyt taivaan syvyyttä. Tähdenlento. Siinä vähän Joutsenen tähdistön yläpuolella se vilahti. Toivoin nopeasti, ensimmäisenä mieleeni tuli toivoa itselleni hyvää elämää.

Jälkeenpäin alkoi kaduttaa. Miksi toivoin itsekkäästi jotain itselleni? Tässä maailmassa olisi monta suurempaakin asiaa, joiden puolesta toivoa.

Vuoden ensimmäiset ihmissuhdesekoilut

Ystävättäreni sen sanoi. Nyt pääsisimme molemmat nopeasti naimisiin, jos kiinnostaisi. Kärpäspaperimies. Tyyppi tapasi minut vasta toisen kerran (ja viimeisen, jos se on minusta kiinni), ja hän on jo muka umpirakastunut. Eipä olisi ainakaan sitoutumiskammoinen.

Vuoden ensimmäisenä päivänä meillä oli tehtävä. Ajoimme sillalle. Otin sormuksen esille. En pidä siitä, että minua yritetään kahlita. Tuuli pureskeli kylmästi jalkojeni ihoa sukkahousujen läpi. Tähän ei uhrata paljon aikaa. Virta oli melkein kokonaan jäässä. Etsimme pikaisesti sopivalta näyttävän kohdan. Heitin sormuksen, se lensi kaaressa ja katosi. Veteen tai jään päälle, en tiedä, eikä sillä ole mitään väliä. Pakkauduimme taas autoon ja lähdimme ostamaan karkkia.

Afrodite, lopeta miesten hurmaaminen, niin elämäsi on huomattavasti helpompaa. Ehkä tylsempää, mutta helpompaa. Muutamia muistettavia asioita:
- Älä vastaa epäkiinnostavan henkilön suudelmaan, ainakaan kovin intohimoisen oloisesti.
- Älä sekaannu turkkilaisiin miehiin.
- Älä sekaannu egyptiläisiin miehiin.
- Kaikella kunnioituksella uskontoa kohtaan, mutta ei ole minun juttuni: älä sekaannu muslimimiehiin.
- Tai ehkä kuitenkin jopa: älä sekaannu miehiin.