Ihanan kirpeä pakkassää. Pakkanen nakertamassa kasvojen ihoa muistuttaa että elossa ollaan. Jos illalla taivas on pilvetön, voisin käydä tallustelemassa tähtiä katselemassa.
Muuta erityisen kivaa tässä päivässä ei ole ollutkaan. Hermot ovat vähän turhan kireällä. Työasiat tulivat viime yönä jo uniin, ja valvottivatkin. Heräsin Hesarinkin tuloon. Minulle on tullut jo toista kuukautta Hesari, mutta en ole lukenut sitä kuin ehkä kolmena aamuna. Aamulla oli kurja herätä ja nousta peiton alta viileään huonetilaan. Töissä kiireellinen projekti ei ole sujunut erinäisten teknisten ongelmien vuoksi. Villapaita tuntuu kuristavan kaulaa, vaikka puseron kaula-aukko on melko väljä. Valuuttalaskuri, josta katsoin joulureissumaani valuutan kurssin, näytti sitten ihan eri lukemia kuin Visalaskuni. Tarkistin tänään uudestaan, mitä netin valuuttalaskuri näyttää. Edelleen todellisista summista noin neljäsosa pois, siis reissu tuli jonkin verran kalliimmaksi kuin luulin. Onneksi tässä ei nyt köyhyysrajalla kuitenkaan eletä. Ensi kerralla osaan olla luottamatta netistä haettuihin laskureihin.
Tämän kaiken lisäksi kärpäspaperimies ahdistaa. Hän ei voi ajatella muuta kuin minua. Tieto tästä aiheuttaa minulle hieman vastaavanlaisen tuntemuksen häntä kohtaan, mutta se on kaikkea muuta kuin positiivinen.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment