Lavuaarijohdannaisia

Viime aikoina elintarvikkeet ovat saaneet minut jostain syystä ajattelemaan hieman vertauskuvallisesti. Yleensä niin päin että teen jonkin huomion elintarvikkeesta ja hoksaan saman pätevän muutenkin, pääasissa ihmissuhteissa. Pimeää.

Tämän päivän elintarvikevertaus liittyy maitoon. Työkaveri oli nostanut maitopurkin pöydälle. Menin ottamaan kaapista kahvimaitoa, ja kysyin, onko purkki pöydällä jostain tietystä syystä. Oli jäänyt tutkinta kesken, onko maito vielä kelvollista. Uusi avaamaton purkki odotti jääkaapissa. Analysoin pöydällä olleen purkin sisältöä, vaikutti ihan elinvoimaiselta. Siitä riittäisi vielä melkein kahteen kahvikupilliseen. Työkaveri kehotti kaatamaan sisällön viemäriin ja avaamaan uuden.

Kaataessani maitoa viemäriin mietin, miksi tämä nyt tuntuu niin rikolliselta. Emme kuitenkaan saa tyhjennettyä uuttakaan ennen viikonloppua, ja sama määrä maitoa jää todennäköisesti pilaantumaan, eli vanhemman maidon pois toimittaminen on ihan fiksu homma, käytetään saman tien parempaa. Ja sitten se vertaus (lavuaariiin katsellessa sitä miettii kaikenlaista). Eikö kannattaisi vaihtaa uuteen ennen kuin entinen alkaa aiheuttaa pahaa oloa? Miksi se on moraalisesti arveluttavaa? Vai onko se edes?

Klementiinit

Ne yrittivät joukkopakoa avatusta pussista. Neljä ennätti jo vieriä auton penkille ja yksi vielä pidemmälle, mutta nappasin ne kaikki kiinni ja sulloin takaisin vankilaansa. Huvitti tuo epätoivoinen, täysin tuhoon tuomittu pakoyritys, johon klementiinit päättivät ryhtyä tilaisuuden tullen. Onnettomat, täysin suunnittelematon, kaaoksenomainen yritys, eihän sillä voi olla kuin yhdenlainen loppu. Suupieleni kaartuivat hymyyn. Hölmöt klementiinit!

Sitten ajatus putkahti päähäni - olenko minäkin samanlainen? Keskellä hallitsematonta, kaaosmaista tilannetta, ehkä hetkessä jolloin en vielä tajua joutuneeni takaisin pussiin, vaan luulen maistavani vapauden. No, pääasia että hymyilyttää, ja ne oranssit karkulaiset maistuvat hyville.