Vielä ainakin yksi lisäys listaan

- Älä sekaannu runopoikiin. Niin mukavia kuin ovatkin, parempi ettet sekaannu sellaisiin(kaan).

Objektiivista itsetutkiskelua

Luin vanhoja runojani. Hitto olen ollut tosi sekaisin! Pitänyt henkireikänäni itselleni vahingollisia asioita, kykenemättä näkemään niiden ohi. Nyt tunnen olevani henkisesti kutakuinkin tasapainossa ja oppinut tarkastelemaan asioita, ilmiöitä ja omaa käyttäytymistänikin yhä objektiivisemmin. Voisi sanoa jopa tunteettomammin, mutta se olisi hieman harhaanjohtamista. Edelleen tunnen syvästi. Erona entiseen pystyn nykyään analysoimaan tunteitani paremmin sekä ymmärtämään niiden vaikutusta käytökseeni, ja peilaamaan omia käyttäytymismallejani sekä itseni aiempaan toimintaan että muiden käytökseen.

Ehkä mielenkiintoisinta on ollut havaita, että oma käytös tietyissä asioissa on ollut aivan tietoista ja jopa melkoisen itsekästä. Olen suorittanut omaa kostoretkeäni, jonka toimet eivät ole kuitenkaan osuneet lähellekään maaliaan, vaan aivan sivullisiin. Mutta niinhän se on, sodassa yhdeksän kymmenestä uhrista on siviilejä. Onneksi ymmärsin ja pystyin pääsemään tilanteen yli. Minulla ei ole tarvetta eikä halua satuttaa ketään.

Eilisen glögin jämät

Seitsemän astetta pakkasta. Kirjoitin joskus vuosia sitten runon, jossa vatuloitiin numeron seitsemän ympärillä. Olen kirjoittanut parempiakin. Runo taisi syntyä joulukuussa. Tai sitten ei. Tilastoja tehdään mitä kummallisimmista asioista. Jos minä tilastoisin, miten runojen syntyminen jakautuu eri kuukausille, huomaisin todennäköisesti marras-joulukuun tienoon olevan otollisinta aikaa luovuudelle. Yleensä aktiivisimpia runojaksoja on edeltänyt jokin surullinen, ikävä, lopullinen tai muuten kelju asia, tai niin olen ainakin kuvitellut. Onko kaikki sittenkin vain omassa päässäni? Edesautan itse alakuloa tuottavia tapahtumia kausiluonteisesti?

Aamulla löysin työpaikalta pöydän kulmalta puolillaan glögiä olevan mukin. Pöytä ei ollut työpöytäni. Kaadoin glögin viemäriin. Illalla meni töissä vähän pitkään ja taisin olla hieman uupunut. Nukuin yli 10 tuntia. Tänään aamiaiseksi vitamiiniporetabletti (muistin lopultakin ostaa niitä) ja 1x500 Panadol Zapp. Siinä särkylääkettä nieleskellessä tuli mieleen ajatus narkomaniasta, tällä tavallako se piristävien aineiden käyttö alkaa, puurretaan 12 tunnin työpäiviä ja yritetään elääkin siinä sivussa? Onneksi enää pari päivää ja voi hetken hengähtää.