"Kasaa itsesi nainen!" Käsky kuului selvästi, vaikka oli hiljaista. Se kuului uudestaan, ja samalla ei kuulunut. Ei ollut aikaa, ei paikkaa, ei hajua, ei makua. Ei ollut muuta kuin ääni, joka toistuvasti esitti vaatimustaan. Ääni täytti koko tilan, joka oli ja yhtä aikaa ei ollutkaan.
Afrodite totteli, järjesteli ajatuksensa siistiin riviin, tarkasteli niitä hetken ja purjehti eteenpäin.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment