Jäin kiinni rysän päältä. Yllätin itseni ajattelemasta, miten hyvältä tuntuisikaan, jos saisin käpertyä kainaloosi, silittäisit minua. Painaisit minut syliisi ja antaisit suukon otsalle. Saisin hetken olla heikompi, saisin olla pärjäämättä yksin. Saisin heittää kaikki maailman huolet harteiltani ja nyyhkyttää, ja sinä kuivaisit kyyneleeni. Saisin myöntää, että en voi pelastaa kuin korkeintaan itseni. Saisin olla avuton, ja sinä pitäisit minut pystyssä.
Pärjään yksin. Tämä olotila pääsääntöisesti sopii minulle. Liihotan linnun lailla, vapaana. Välillä sitä vain toivoisi, että löytäisi oksan, jolle pysähtyä hetkeksi lepäämään.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment