Aamulla kävin kirkossa pikkuveljen joulutilaisuudessa. Yritin tuntea edes jotain. Kuulin vain epävireisen veisuun, ja lähellä kitisevän pienen lapsen äänen, ihmisten yskinnän. Puuttui enää kännykän soittoääni. En tuntenut mitään.
Kävimme mummon haudalla. Varikset raakkuivat, niiden ääni sopi hyvin tunnelmaan. Veli kysyi, näkeekö mummo varmasti kynttilät taivaasta.
Unohdin perua tämänpäiväisen tapaamisen. Tahallaan en ollut kelju, oikeasti unohdin.
Pitäisi lähteä. Perhejoulu taisi olla sitten tässä. Jätän tämän kaiken taakseni.
Olen yksin.
Olen kotona.
Olen onnellinen.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment