Kun kerran metsässä kuljeksin
hämärän tulleen huomasin
ja puiden lehdet olivat pudonneet
Ja sumupilvet laskeutui
ja ympärilleni kietoutui
ja taivaan linnut olivat vaienneet
Mikäs paikka tämä oikein on?
Näin Usvametsän aution
ja silloin kuulin laulun ihmeellisen
Ja huomasin metsässä neitosen
ja se neitonen oli surullinen
Ja poskellaan mä näin kyyneleen
Usvametsän neitonen,
hän kertoi läpi kyynelten
tarinansa surullisen
ja se oli niin ihmeellinen
että minä ymmärtänyt oikein en
Oon Usvametsän vanki tään
ja ainiaaksi tänne jään
vaikka viihdy täällä en mä ollenkaan
Tahtoisin mennä pois,
kauniimpaa varmaan muualla ois
mutta löydä en kai tietä milloinkaan
No comments:
Post a Comment