Kuljin kuin unessa. Leijuin, soljuin hitaasti eteenpäin kalkkimaitomaisessa aineessa, joka lämmöllään hyväili kehoani. Vedestä nouseva usva ympäröi minua. Yläpuolellani näkyivät tähdet. Tältäkö tuntuu olla taivaassa?
---
Veden pulpahtelu tunkeutui yhä vaativammin tajuntaani. Hetkeen en voinut keskittyä kuin siihen. Hetken luulin olevani maankuoren sisassä. Katon kivistä putoili vettä päälleni, kun höyry tiivistyi niihin. Epätodellista. Vulkaanista kiveä, höyryä, pulputusta. Tunsin sympatiaa laavaa kohtaan, tältä siitä mahtaa tuntua. Melko korutonta.
---
Laguuni, sen lisäksi että tuntui hyvältä ja teki hyvää keholle, herätti minussa valtavasti ajatuksia ja tuntemuksia, joita saatoin rauhassa tutkiskella. Ihmiset juttelevat minulle. Aitoja ihmisiä, aitoa välittämistä.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment